c

Palvelimella olevan datan hakeminen

Olemme nyt viipyneet tovin keskittyen pelkkään frontendiin eli selainpuolen toiminnallisuuteen. Rupeamme itse toteuttamaan backendin eli palvelinpuolen toiminnallisuutta vasta kurssin kolmannessa osassa, mutta tutustumme jo nyt siihen, miten selaimessa suoritettava koodi kommunikoi backendin kanssa.

Käytetään nyt palvelimena sovelluskehitykseen tarkoitettua JSON Serveriä.

Tehdään projektin juurihakemistoon tiedosto db.json:

{
  "notes": [
    {
      "id": 1,
      "content": "HTML is easy",
      "date": "2022-1-17T17:30:31.098Z",
      "important": true
    },
    {
      "id": 2,
      "content": "Browser can execute only JavaScript",
      "date": "2022-1-17T18:39:34.091Z",
      "important": false
    },
    {
      "id": 3,
      "content": "GET and POST are the most important methods of HTTP protocol",
      "date": "2022-1-17T19:20:14.298Z",
      "important": true
    }
  ]
}

JSON Server on mahdollista asentaa koneelle ns. globaalisti komennolla npm install -g json-server. Globaali asennus edellyttää kuitenkin pääkäyttäjän oikeuksia eli se ei ole mahdollista laitoksen koneilla tai uusilla fuksiläppäreillä.

Globaali asennus ei ole kuitenkaan tarpeen, sillä voimme käynnistää JSON Serverin myös npx-komennon avulla:

npx json-server --port=3001 --watch db.json

Oletusarvoisesti JSON Server käynnistyy porttiin 3000. Koska create-react-app:illa luodut projektit varaavat jo portin 3000, joudumme nyt määrittelemään JSON Serverille vaihtoehtoisen portin 3001.

Mennään selaimella osoitteeseen http://localhost:3001/notes. Kuten huomaamme, JSON Server tarjoaa osoitteessa tiedostoon tallentamamme muistiinpanot JSON-muodossa:

fullstack content

Jos selaimesi ei osaa näyttää JSON-muotoista dataa formatoituna, asenna jokin sopiva plugin, esim. JSONView helpottamaan elämääsi.

Jatkossa ideana onkin se, että muistiinpanot talletetaan palvelimelle eli tässä vaiheessa JSON Serverille. React-koodi hakee muistiinpanot palvelimelta ja renderöi ne ruudulle. Kun sovellukseen lisätään uusi muistiinpano, React-koodi lähettää sen myös palvelimelle, jotta uudet muistiinpanot jäävät pysyvästi "muistiin".

JSON Server tallettaa kaiken datan palvelimella sijaitsevaan tiedostoon db.json. Todellisuudessa data tullaan tallentamaan johonkin tietokantaan. JSON Server on kuitenkin käyttökelpoinen apuväline, joka mahdollistaa palvelinpuolen toiminnallisuuden käyttämisen kehitysvaiheessa ilman tarvetta itse ohjelmoida mitään.

Tutustumme palvelinpuolen toteuttamisen periaatteisiin tarkemmin kurssin osassa 3.

Selain suoritusympäristönä

Ensimmäisenä tehtävänämme on siis hakea React-sovellukseen jo olemassa olevat muistiinpanot osoitteesta http://localhost:3001/notes.

Osan 0 esimerkkiprojektissa nähtiin jo eräs tapa hakea palvelimella olevaa dataa. Esimerkissä data haettiin XMLHttpRequest- eli XHR-olion avulla muodostetulla HTTP-pyynnöllä. Kyseessä on vuonna 1999 lanseerattu tekniikka, jota kaikki web-selaimet ovat jo pitkään tukeneet.

Nykyään XHR:ää ei kuitenkaan kannata käyttää, ja selaimet tukevatkin jo laajasti fetch-metodia, joka perustuu XHR:n käyttämän tapahtumapohjaisen mallin sijaan ns. promiseihin.

Muistutuksena edellisestä osasta (oikeastaan tätä tapaa pitää lähinnä muistaa olla käyttämättä ilman painavaa syytä), data haettiin XHR:llä seuraavasti:

const xhttp = new XMLHttpRequest()

xhttp.onreadystatechange = function() {
  if (this.readyState == 4 && this.status == 200) {
    const data = JSON.parse(this.responseText)
    // käsittele muuttujaan data sijoitettu kyselyn tulos
  }
}

xhttp.open('GET', '/data.json', true)
xhttp.send()

Heti alussa HTTP-pyyntöä vastaavalle xhttp-oliolle rekisteröidään tapahtumankäsittelijä, jota JavaScript Runtime kutsuu xhttp-olion tilan muuttuessa. Jos pyynnön vastaus on saapunut, data käsitellään halutulla tavalla.

Huomionarvoista on se, että tapahtumankäsittelijän koodi on määritelty jo ennen kuin itse pyyntö lähetetään palvelimelle. Tapahtumankäsittelijäfunktio tullaan kuitenkin suorittamaan vasta jossain myöhäisemmässä vaiheessa. Koodin suoritus ei siis etene synkronisesti "ylhäältä alas", vaan JavaScript kutsuu sille rekisteröityä tapahtumankäsittelijäfunktiota jossain vaiheessa asynkronisesti.

Esim. Java-ohjelmoinnista tuttu synkroninen tapa tehdä kyselyjä etenisi seuraavaan tapaan (huomaa että kyse ei ole oikeasti toimivasta Java-koodista):

HTTPRequest request = new HTTPRequest();

String url = "https://fullstack-exampleapp.herokuapp.com/data.json";
List<Note> notes = request.get(url);

notes.forEach(m => {
  System.out.println(m.content);
});

Javassa koodi etenee nyt rivi riviltä ja koodi pysähtyy odottamaan HTTP-pyynnön eli komennon request.get(...) valmistumista. Komennon palauttama data eli muistiinpanot talletetaan muuttujaan ja dataa aletaan käsittelemään halutulla tavalla.

JavaScript-enginet eli suoritusympäristöt kuitenkin noudattavat asynkronista mallia, eli periaatteena on, että kaikki IO-operaatiot (poislukien muutama poikkeus) suoritetaan ei-blokkaavana, eli operaatioiden tulosta ei jäädä odottamaan vaan koodin suoritusta jatketaan heti eteenpäin.

Siinä vaiheessa kun operaatio valmistuu tai tarkemmin sanoen jonain valmistumisen jälkeisenä ajanhetkenä, JavaScript-engine kutsuu operaatiolle rekisteröityjä tapahtumankäsittelijöitä.

Nykyisellään JavaScript-enginet ovat yksisäikeisiä eli ne eivät voi suorittaa rinnakkaista koodia. Tämän takia on käytännössä pakko käyttää ei-blokkaavaa mallia IO-operaatioiden suorittamiseen, sillä muuten selain 'jäätyisi' esim. silloin kun palvelimelta haetaan dataa.

JavaScript-engineiden yksisäikeisyydellä on myös sellainen seuraus, että jos koodin suoritus kestää pitkään, selain menee jumiin suorituksen ajaksi. Jos lisätään sovelluksen alkuun seuraava koodi:

setTimeout(() => {
  console.log('loop..')
  let i = 0
  while (i < 99999999999) {
    i++
  }
  console.log('end')
}, 5000)

Kaikki toimii viiden sekunnin ajan normaalisti. Kun setTimeout:in parametrina määritelty funktio suoritetaan, menee selaimen sivu jumiin pitkän loopin suorituksen ajaksi. Ainakaan Chromessa selaimen tabia ei pysty edes sulkemaan loopin suorituksen aikana.

Eli jotta selain säilyy responsiivisena eli että se reagoi koko ajan riittävän nopeasti käyttäjän haluamiin toimenpiteisiin, koodin logiikan tulee olla sellainen, että yksittäinen laskenta ei kestä liian kauan.

Aiheesta löytyy paljon lisämateriaalia Internetistä. Philip Robertsin esitelmä What the heck is the event loop anyway? on varsin havainnollinen esitys.

Nykyään selaimissa on mahdollisuus suorittaa myös rinnakkaista koodia ns. web workerien avulla. Yksittäisen selainikkunan koodin ns. event loopista huolehtii kuitenkin edelleen vain yksi säie.

npm

Palaamme jälleen asiaan, eli datan hakemiseen palvelimelta.

Voisimme käyttää datan palvelimelta hakemiseen aiemmin mainittua promiseihin perustuvaa funktiota fetch. Fetch on hyvä työkalu, se on standardoitu ja kaikkien modernien selaimien (poislukien IE) tukema.

Käytetään selaimen ja palvelimen väliseen kommunikaatioon kuitenkin axios-kirjastoa, joka toimii samaan tapaan kuin fetch, mutta on hieman mukavampikäyttöinen. Hyvä syy axios:in käytölle on myös se, että pääsemme tutustumaan siihen miten ulkopuolisia kirjastoja eli npm-paketteja liitetään React-projektiin.

Nykyään lähes kaikki JavaScript-projektit määritellään node "pakkausmanagerin" eli npm:n avulla. Myös create-react-app:in avulla generoidut projektit ovat npm-muotoisia projekteja. Varma tuntomerkki siitä on projektin juuressa oleva tiedosto package.json:

{
  "name": "notes",
  "version": "0.1.0",
  "private": true,
  "dependencies": {
    "@testing-library/jest-dom": "^5.16.1",
    "@testing-library/react": "^12.1.2",
    "@testing-library/user-event": "^13.5.0",
    "react": "^17.0.2",
    "react-dom": "^17.0.2",
    "react-scripts": "5.0.0",
    "web-vitals": "^2.1.3"
  },
  "scripts": {
    "start": "react-scripts start",
    "build": "react-scripts build",
    "test": "react-scripts test",
    "eject": "react-scripts eject"
  },
  "eslintConfig": {
    "extends": [
      "react-app",
      "react-app/jest"
    ]
  },
  "browserslist": {
    "production": [
      ">0.2%",
      "not dead",
      "not op_mini all"
    ],
    "development": [
      "last 1 chrome version",
      "last 1 firefox version",
      "last 1 safari version"
    ]
  }
}

Tässä vaiheessa meitä kiinnostaa osa dependencies, joka määrittelee mitä riippuvuuksia eli ulkoisia kirjastoja projektilla on.

Voisimme määritellä Axios-kirjaston suoraan tiedostoon package.json, mutta on parempi asentaa se komentoriviltä:

npm install axios

Huomaa, että npm-komennot tulee antaa aina projektin juurihakemistossa eli siinä, jossa tiedosto package.json on.

Nyt Axios on mukana riippuvuuksien joukossa:

{
  "name": "notes",
  "version": "0.1.0",
  "private": true,
  "dependencies": {
    "@testing-library/jest-dom": "^5.16.1",
    "@testing-library/react": "^12.1.2",
    "@testing-library/user-event": "^13.5.0",
    "axios": "^0.24.0",    "react": "^17.0.2",
    "react-dom": "^17.0.2",
    "react-scripts": "5.0.0",
    "web-vitals": "^2.1.3"
  },
  // ...
}

Sen lisäksi, että komento npm install lisäsi haluamamme kirjaston riippuvuuksien joukkoon, se myös latasi kirjaston koodin. Koodi löytyy muiden riippuvuuksien tapaan projektin juuren hakemistosta node_modules, mikä kuten huomata saattaa sisältääkin runsaasti kaikenlaista.

Tehdään toinenkin pieni lisäys. Asennetaan myös JSON Server projektin sovelluskehityksen aikaiseksi riippuvuudeksi komennolla

npm install json-server --save-dev

ja tehdään tiedoston package.json osaan scripts pieni lisäys

{
  // ... 
  "scripts": {
    "start": "react-scripts start",
    "build": "react-scripts build",
    "test": "react-scripts test",
    "eject": "react-scripts eject",
    "server": "json-server -p3001 --watch db.json"  },
}

Nyt voimme käynnistää JSON Serverin projektin hakemistosta mukavasti ilman tarvetta parametrien määrittelylle:

npm run server

Tutustumme npm-työkaluun tarkemmin kurssin kolmannessa osassa.

Huomaa, että aiemmin käynnistetty JSON Server tulee olla sammutettuna, muuten seuraa ongelmia:

fullstack content

Virheilmoituksen punaisella oleva teksti kertoo mistä on kyse:

Cannot bind to the port 3001. Please specify another port number either through --port argument or through the json-server.json configuration file

Sovellus ei onnistu käynnistyessään kytkemään itseään porttiin 3001, koska kyseinen portti on jo aiemmin käynnistetyn JSON Serverin varaama.

Käytimme komentoa npm install kahteen kertaan hieman eri tavalla:

npm install axios
npm install json-server --save-dev

Parametrissa oli siis hienoinen ero. Axios tallennettiin sovelluksen suoritusaikaiseksi riippuvuudeksi, sillä ohjelman suoritus edellyttää kirjaston olemassaoloa. JSON Server taas asennettiin sovelluskehityksen aikaiseksi riippuvuudeksi (--save-dev). JSON Server on ainoastaan apuna sovelluskehityksen aikana eikä varsinainen sovelluksemme tarvitse sitä. Erilaisista riippuvuuksista kerrotaan lisää kurssin seuraavassa osassa.

Axios ja promiset

Axios on nyt valmis käyttöömme. Jatkossa oletetaan, että JSON Server on käynnissä portissa 3001. Lisäksi varsinainen React-sovellus tulee käynnistää erikseen erilliseen komentorivi-ikkunaan:

npm start

Kirjaston voi ottaa käyttöön samaan tapaan kuin esim. React otetaan käyttöön eli sopivalla import-lauseella.

Lisätään seuraava tiedostoon index.js:

import axios from 'axios'

const promise = axios.get('http://localhost:3001/notes')
console.log(promise)

const promise2 = axios.get('http://localhost:3001/foobar')
console.log(promise2)

Konsoliin tulostuu:

fullstack content

Huom: kun tiedostoon index.js lisätään sisältöä, React ei välttämättä havaitse muutosta automaattisesti eli joudut ehkä refreshaamaan selaimen, jotta näet muutokset!

Axiosin metodi get palauttaa promisen.

Mozillan dokumentaatio kertoo promisesta seuraavaa:

A Promise is an object representing the eventual completion or failure of an asynchronous operation.

Promise siis edustaa asynkronista operaatiota. Promise voi olla kolmessa eri tilassa:

  • Aluksi promise on pending, eli promisea vastaava asynkroninen operaatio ei ole vielä tapahtunut.
  • Jos operaatio päättyy onnistuneesti, promise menee tilaan fulfilled, josta joskus käytetään myös nimitystä resolved.
  • Kolmas mahdollinen tila on rejected, ja se edustaa epäonnistunutta operaatiota.

Esimerkkimme ensimmäinen promise on fulfilled, eli vastaa onnistunutta axios.get('http://localhost:3001/notes') pyyntöä. Promiseista toinen taas on rejected. Syy selviää konsolista, eli yritimme tehdä HTTP GET -pyyntöä osoitteeseen, jota ei ole olemassa.

Jos ja kun haluamme tietoon promisea vastaavan operaation tuloksen, tulee promiselle rekisteröidä tapahtumankuuntelija. Tämä tapahtuu metodilla then:

const promise = axios.get('http://localhost:3001/notes')

promise.then(response => {
  console.log(response)
})

Konsoliin tulostuu:

fullstack content

JavaScriptin suoritusympäristö kutsuu then-metodin avulla rekisteröityä takaisinkutsufunktiota antaen sille parametriksi olion response, joka sisältää kaiken oleellisen HTTP GET -pyynnön vastaukseen liittyvän, eli palautetun datan, statuskoodin ja headerit.

Promise-oliota ei ole yleensä tarvetta tallettaa muuttujaan, ja onkin tapana ketjuttaa metodin then kutsu suoraan Axiosin metodin kutsun perään:

axios.get('http://localhost:3001/notes').then(response => {
  const notes = response.data
  console.log(notes)
})

Takaisinkutsufunktio ottaa nyt vastauksen sisällä olevan datan muuttujaan ja tulostaa muistiinpanot konsoliin.

Luettavampi tapa formatoida ketjutettuja metodikutsuja on sijoittaa jokainen kutsu omalle rivilleen:

axios
  .get('http://localhost:3001/notes')
  .then(response => {
    const notes = response.data
    console.log(notes)
  })

Palvelimen palauttama data on pelkkää tekstiä, käytännössä yksi iso merkkijono. Axios osaa kuitenkin parsia datan JavaScript-taulukoksi, sillä palvelin on kertonut headerin content-type avulla että datan muoto on application/json; charset=utf-8 (ks. edellinen kuva).

Voimme vihdoin siirtyä käyttämään sovelluksessamme palvelimelta haettavaa dataa.

Tehdään se aluksi "huonosti", eli lisätään sovellusta vastaavan komponentin App renderöinti takaisinkutsufunktion sisälle muuttamalla index.js seuraavaan muotoon:

import React from 'react'
import ReactDOM from 'react-dom/client'
import axios from 'axios'
import App from './App'

axios.get('http://localhost:3001/notes').then(response => {
  const notes = response.data
  ReactDOM.createRoot(document.getElementById('root')).render(<App notes={notes} />)
})

Joissain tilanteissa tämäkin tapa voisi olla ok, mutta se on hieman ongelmallinen ja on parempi siirtää datan hakeminen komponenttiin App.

Ei ole kuitenkaan ihan selvää, mihin kohtaan komponentin koodia komento axios.get olisi hyvä sijoittaa.

Effect-hookit

Olemme jo käyttäneet Reactin version 16.8.0 mukanaan tuomia state hookeja tuomaan funktioina määriteltyihin React-komponentteihin tilan. Versio 16.8.0 tarjoaa kokonaan uutena ominaisuutena myös effect-hookit, joista dokumentaatio kertoo:

The Effect Hook lets you perform side effects in function components. Data fetching, setting up a subscription, and manually changing the DOM in React components are all examples of side effects.

Eli effect-hookit ovat juuri oikea tapa hakea dataa palvelimelta.

Poistetaan nyt datan hakeminen tiedostosta index.js. Komponentille App ei ole enää tarvetta välittää dataa propseina. Eli index.js pelkistyy seuraavaan muotoon:

ReactDOM.createRoot(document.getElementById('root')).render(<App />)

Komponentti App muuttuu seuraavasti:

import { useState, useEffect } from 'react'import axios from 'axios'import Note from './components/Note'

const App = () => {
  const [notes, setNotes] = useState([])  const [newNote, setNewNote] = useState('')
  const [showAll, setShowAll] = useState(true)

  useEffect(() => {    console.log('effect')    axios      .get('http://localhost:3001/notes')      .then(response => {        console.log('promise fulfilled')        setNotes(response.data)      })  }, [])  console.log('render', notes.length, 'notes')
  // ...
}

Koodiin on myös lisätty muutamia aputulostuksia, jotka auttavat hahmottamaan miten suoritus etenee.

Konsoliin tulostuu:


render 0 notes
effect
promise fulfilled
render 3 notes

Ensin siis suoritetaan komponentin määrittelevän funktion runko ja renderöidään komponentti ensimmäistä kertaa. Tässä vaiheessa tulostuu render 0 notes eli dataa ei ole vielä haettu palvelimelta.

Efekti, eli funktio

() => {
  console.log('effect')
  axios
    .get('http://localhost:3001/notes')
    .then(response => {
      console.log('promise fulfilled')
      setNotes(response.data)
    })
}

suoritetaan heti renderöinnin jälkeen. Funktion suoritus saa aikaan sen, että konsoliin tulostuu effect ja että komento axios.get aloittaa datan hakemisen palvelimelta sekä rekisteröi operaatiolle tapahtumankäsittelijäksi funktion

response => {
  console.log('promise fulfilled')
  setNotes(response.data)
})

Siinä vaiheessa kun data saapuu palvelimelta, JavaScript Runtime kutsuu rekisteröityä tapahtumankäsittelijäfunktiota, joka tulostaa konsoliin promise fulfilled sekä tallettaa tilaan palvelimen palauttamat muistiinpanot funktiolla setNotes(response.data).

Kuten aina, tilan päivittävän funktion kutsu aiheuttaa komponentin uudelleen renderöitymisen. Tämän seurauksena konsoliin tulostuu render 3 notes ja palvelimelta haetut muistiinpanot renderöityvät ruudulle.

Tarkastellaan vielä efektihookin määrittelyä kokonaisuudessaan

useEffect(() => {
  console.log('effect')
  axios
    .get('http://localhost:3001/notes').then(response => {
      console.log('promise fulfilled')
      setNotes(response.data)
    })
}, [])

Kirjoitetaan koodi hieman toisella tavalla:

const hook = () => {
  console.log('effect')
  axios
    .get('http://localhost:3001/notes')
    .then(response => {
      console.log('promise fulfilled')
      setNotes(response.data)
    })
}

useEffect(hook, [])

Nyt huomaamme selvemmin, että funktiolle useEffect annetaan kaksi parametria. Näistä ensimmäinen on funktio eli itse efekti. Dokumentaation mukaan

By default, effects run after every completed render, but you can choose to fire it only when certain values have changed.

Eli oletusarvoisesti efekti suoritetaan aina sen jälkeen, kun komponentti renderöidään. Meidän tapauksessamme haluamme suorittaa efektin vain ensimmäisen renderöinnin yhteydessä.

Funktion useEffect toista parametria käytetään tarkentamaan sitä, miten usein efekti suoritetaan. Jos toisena parametrina on tyhjä taulukko [], suoritetaan efekti ainoastaan komponentin ensimmäisen renderöinnin jälkeen.

Effect hookien avulla on mahdollisuus tehdä paljon muutakin kuin hakea dataa palvelimelta, mutta tämä riittää meille tässä vaiheessa.

Mieti vielä tarkasti äsken läpikäytyä tapahtumasarjaa eli sitä, mitä kaikkea koodista suoritetaan, missä järjetyksessä ja kuinka monta kertaa. Tapahtumien järjestyksen ymmärtäminen on erittäin tärkeää!

Huomaa, että olisimme voineet kirjoittaa efektifunktion koodin myös seuraavasti:

useEffect(() => {
  console.log('effect')

  const eventHandler = response => {
    console.log('promise fulfilled')
    setNotes(response.data)
  }

  const promise = axios.get('http://localhost:3001/notes')
  promise.then(eventHandler)
}, [])

Muuttujaan eventHandler on sijoitettu viite tapahtumankäsittelijäfunktioon. Axiosin metodin get palauttama promise on talletettu muuttujaan promise. Takaisinkutsun rekisteröinti tapahtuu antamalla promisen then-metodin parametrina muuttuja eventHandler, joka viittaa käsittelijäfunktioon. Useimmiten funktioiden ja promisejen sijoittaminen muuttujiin ei ole tarpeen, ja ylempänä käyttämämme kompaktimpi esitystapa riittää:

useEffect(() => {
  console.log('effect')
  axios
    .get('http://localhost:3001/notes')
    .then(response => {
      console.log('promise fulfilled')
      setNotes(response.data)
    })
}, [])

Sovelluksessa on tällä hetkellä vielä se ongelma, että jos lisäämme uusia muistiinpanoja, ne eivät tallennu palvelimelle asti. Eli kun lataamme sovelluksen uudelleen, kaikki lisäykset katoavat. Korjaus asiaan tulee pian.

Sovelluksen tämänhetkinen koodi on kokonaisuudessaan GitHubissa, branchissa part2-4.

Sovelluskehityksen suoritusympäristö

Sovelluksemme kokonaisuuden konfiguraatiosta on pikkuhiljaa muodostunut melko monimutkainen. Käydään vielä läpi mitä tapahtuu missäkin. Seuraava diagrammi kuvaa asetelmaa:

fullstack content

React-sovelluksen muodostavaa JavaScript-koodia siis suoritetaan selaimessa. Selain hakee JavaScriptin React Development Serveriltä, joka on se ohjelma, joka käynnistyy kun suoritetaan komento npm start. Development Server muokkaa sovelluksen JavaScriptin selainta varten sopivaan muotoon, se mm. yhdistelee eri tiedostoissa olevan JavaScript-koodin yhdeksi tiedostoksi. Puhumme enemmän Development Serveristä kurssin osassa 7.

JSON-muodossa olevan datan selaimessa pyörivä React-sovellus hakee siis koneella portissa 3001 käynnissä olevalta JSON Serveriltä, joka taas saa JSON-datan tiedostosta db.json.

Kaikki sovelluksen osat ovat sovelluskehitysvaiheessa siis ohjelmoijan koneella eli localhostissa. Tilanne muuttuu, kun sovellus viedään Internetiin. Teemme näin osassa 3.